HELSINKI.
Viikonlopun EHT-turnaus Helsingissä ei olisi voinut olla yhtään enempää Suomen maajoukkueen näköinen kokonaisuus. Leijonat voitti – tekisi mieleni sanoa odotetusti – kaikki ottelunsa, vaikka eiväthän ottelut Sveitsiä, Tšekkiä tai Ruotsia vastaan mitään paraatimarsseja olleet.
Sillä ei Leijonien tapauksessa ole mitään merkitystä, koska Suomi venyy ja paukkuu kuin purukumi.
Tämä johtuu poikkeuksellisen selkeästä minäkuvasta. Leijonien identiteetti on selkeämpi kuin millään toisella jääkiekkomaalla maailmassa. On hämmentävää, miten joka ikinen suomalainen jääkiekkoilija tietää jo maajoukkueeseen tullessaan, miten joukkue pelaa ja minkälaisen arvomaailman kautta arkea eletään.
Oli kyseessä johtajaosaston veteraanipelaaja tai ensikertalainen, sopeutuminen on poikkeuksellisen nopeaa.
Ei Leijonien peli tietenkään virheetöntä ole, mutta samalla sivulle pääseminen tapahtuu nopeasti. Suomi on todennäköisesti missä tahansa kansainvälisessä turnaustapahtumassa aina se yhtenäisin kollektiivi, vaikka pelaajat eivät toisiaan ennalta tuntisikaan.
Ei egoja, ei oman edun tavoittelua, ei sooloilua. Ei ole minää, on vain joukkue. Leijona-arvot ovat ruuvattu hienolla tavalla suomalaiseen jääkiekkoilijaan.
Tämä näkyi Ilmalassa viikonloppuna. Suomi voitti kaikki pelinsä, vaikka oli ajoittain vaikeuksissa. Ruotsi vei sunnuntaina 5 vastaan 5 -peliä välillä selkeästi ja se johtikin ottelua, mutta Leijonien käsi ei tärise paineessa.
Tasapäistäminen on suomalaisen yhteiskunnan ja urheilun kipupiste, mutta juuri se on mahdollistanut maajoukkueen onnistumiset. Joukkue tulee aina ennen yksilöä.
Debytantit onnistuivat
Kovin paljon muuta kerrottavaa ummehtunut EHT-konsepti ei juuri tarjonnut. Maajoukkuetapahtumat ovat tietenkin tärkeitä tilaisuuksia valmennukselle ja pelaajistolle, mutta laajemmassa katsannossa neljän maan panoksettomat maajoukkuekarkelot ovat hajuttomia, mauttomia ja melko mitäänsanomattomia tapahtumia.
Isänpäivän Ruotsi-kamppailu keräsi lehtereille yli 10 000 katsojaa, mutta torstaina ja lauantaina isolla areenalla miehittämättömät penkit kumisivat tyhjyyttään. Kansa on tältä osin puhunut. Pyhänäkin tunnelma jäi siinä määrin vaisuksi, että piippuhyllyn lehtereille kuuli pelaajien ja valmentajien huudot jään tasolta.
Jos EHT-karkeloita on pakko pelata, voisiko tapahtumista tehdä paikallisempia? Mitä jos tulevina vuosina syksyn turnaus pelattaisiinkin Jyväskylässä tai Oulussa täysille tuville? Tampereella tai Helsingissä tapahtuma ei saanut kansaa sen suuremmin liikkeelle.
Jäällä viikonlopun onnistujiksi on nostettava maajoukkuedebytantit.
Monelle jääkiekon seuraajalle ennalta tuntematon, Sveitsissä kovaan vireeseen äitynyt Roby Järventie ratkaisi Sveitsi-ottelun kahdella maalillaan. SM-liigassa varjojen mailla läpi syksyn vaeltanut Benjamin Rautiainen pelasi niin ikään kaksi erinomaista ottelua Helsingissä.
Eikä unohtaa sovi Sveitsin liigassa loistanutta, vasta 26-vuotiaana maajoukkuedebyyttinsä tehnyttä Kristian Tanusta tai toista kypsää veteraanidebytanttia Juuso Arolaakaan.
Myös maalivahtikriisin voi perua.
Leijonien kolmen maalivahdin taktiikka toimi loistavasti. SaiPan 25-vuotias Kari Piiroinen pelasi torstaina loistopelin, kuten pelasi lauantaina HPK:n tuleva NHL-vahti Kim Saarinen.
Petteri Rimpisen, 20, takaama voitto Ruotsista sunnuntaina alleviivasi sitä tosiasiaa, että Suomesta tulee edelleen väestömäärään nähden kiitettävä määrä huippulaatua.
Kevättä odotellessa
Helsingin turnauksen jälkeen voidaankin sitten jäädä odottelemaan kevättä, ja se vasta mielenkiintoista onkin. Kansainvälinen jääkiekko on nimittäin käsillä olevan Venäjä-selkkauksen jälkeen ennen näkemättömässä turbulenssissa. Suomi on monen muun maan tavoin kieltäytynyt jyrkästi pelaamasta Venäjää vastaan – viimeksi Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Sami Kauhasen suulla lauantaina.
Leijonien peli on Antti Pennasen alaisuudessa hyvässä mallissa ja prosessi kaikesta päätellen oikeassa suunnassa. Joukkue tietää itsensä, valmennus pelaajansa ja pelaajat joukkueen toimintatavat. Mutta kukaan ei tiedä, mitä keväällä tapahtuu ja millainen MM-turnaus Saksassa järjestetään vai järjestetäänkö minkäänlaista.
Leijonat löysi puheenjohtaja Heikki Hietasen alun sekavan viestintäsooloilun jälkeen identiteettinsä myös kulisseissa. Jääkiekkoliiton viestintä Venäjään liittyen on ollut viime päivät jämäkkää ja määrätietoista. Tämä on tulevan talven kuumin peruna ohi EHT-tulosten tai MM-valintojen. Leijonien on jääkiekon suurvaltana näytettävä eteen ja pysyttävä kovana, muut seuraavat kyllä perässä.
MM-valintakeskusteluihin kannattaa palata vasta, kun Venäjä-tilanne on ratkaistu.
