Sota-ajan presidentti Risto Ryti yritti aika ajoin karata turvamiehiltään – usein kehnolla menestyksellä. Kovan paineen alla työskennellyt Ryti olisi mieluusti kävellyt ilman henkivartijoita kintereillään.
Presidenttiä usein seurannut turvamies Hugo Kivinen muistelee Rytin iltaisin tekemiä kävelylenkkejä Presidentinlinnan ympäristöön näin:
– Alkuun Ryti yritti päästä lähtemään yksin, mutta meillä oli käytössä porttikello: kun hän käytti keittiöporrasta, portilla ollut poliisi soitti kelloa. Sitten presidentti huomasi, ettei pääsekään karkuun.
Kun Ryti oli lähdössä poikansa häihin Helsingin Suurkirkkoon, hän esitti turvamiehilleen pyynnön, että voisi mennä yksin. Kivinen oli tälläkin kertaa työvuorossa.
– Hän sanoi sitten minulle, että minä toivon, ettei minua seurata. Kyllä seurasin, mutta vähän kauempaa. Menin Suurkirkon kappeliin. En tiedä, huomasiko Ryti sen.
Karkailevasta Rytistä kerrotaan komisario ja hallintotieteen maisteri Antti Vanhatalo tänään julkaistussa teoksessa Henkivartijat. Kirja kertoo ensimmäistä kertaa presidentin turvallisuusvartioston yli satavuotisen tarinan.
Presidentti Rytillä oli oma Sundmalm-niminen maatila, joka sijaitsi Gäddragissa Porvoon lähettyvillä. Presidentti puolisoineen yöpyi siellä usein, muttei halunnut maatilalleen mukaan henkivartijoita. Viran puolesta nämä olisivat kuitenkin sinne kuuluneet.
Niinistö livisti turvamiehiltään
Myös vuosina 2012 – 2024 Suomen presidenttinä toiminut Sauli Niinistö halusi joskus ottaa etäisyyttä turvamiehiinsä.
Niinistö piti melomisesta. Kerran hän pääsi valtionpäämiehen kesäasunnolla, Naantalin Kultarannassa karkaamaan turvamiehiltään kanoottiin ja meloi merelle.
– Kun turvapäivystäjä havaitsi yhden kanootin puuttuvan, alkoivat etsinnät. Vene laskettiin heti vesille, ja turvamiehet alkoivat etsiä presidenttiä.
Kameroilla pyrittiin saamaan kuvaa, vaikka hämärä alkoi jo laskeutua. Yksi turvamies käveli rantoja pitkin ja yritti saada näköyhteyden presidenttiin.
Kanoottia oli vaikea havaita pimeässä, koska siinä ei ollut heijastimia. Henkivartijoiden johtoporras alkoi olla huolissaan, koska kesäisen vilkkaan veneliikenteen vuoksi alueella liikkuminen oli hankalaa, Henkivartijat-kirjassa kerrotaan.
– Onneksi Niinistöön saatiin kuin saatiinkin näköyhteys ja hän palasi Kultarantaan. Kanoottien valvontaa päätettiin tehostaa.
Koivisto lämpeni vähitellen
Vanhatalo aloitti uransa henkivartijana, kun Mauno Koivisto toimi Suomen valtionpäämiehenä. Koivisto oli Suomen yhdeksäs presidentti vuosina 1982 – 1994.
Koivisto alkoi varsin nopeasti suhtautua turvamiehiinsä arvostavasti ja mutkattomasti.
– Sitten, kun tuli lentopallot ja muut kuviot, Tähtelät ja Kultarannat, niin se varmaan yhdisti. Niin monia asioita tehtiin yhdessä, että siinä jossain vaiheessa tuli sellainen tunne, että ollaan vähän niin kuin perheenjäseniä, ylikonstaapeli evp. Esko Haapasaari kertoo.
Vanhatalo on haastatellut kirjaansa varten lukuisia kollegoitaan. Suomessa presidentin turvamiehet ovat pääsääntöisesti poliiseja.
Valtionpäämiesten henkivartijana kolme vuosikymmentä palvellut ylikonstaapeli evp. Mauri Ohtonen kuvailee turvamiesten ja presidentin kanssakäymistä Koiviston aikana näin:
– Siinä meidän hommassa mentiin niin lähelle kuin vain voi mennä ihmistä. Kaikissa asioissa. He [Mauno ja Tellervo Koivisto] eivät ujostelleet yhtään puhua omista asioistaan.
Inkoossa sijaitseva Tähtelän tila oli presidenttiparille tärkeä vapaa-ajan paikka ja henkireikä kiireisen poliittisen elämän keskellä.
Hämmennystä Stockmannin alusvaateosastolla
Vanhatalon kirjassa kerrotaan lukuisista Koiviston henkivartiostoon syvän muistijäljen jättäneistä, huvittavista tapauksista. Yksi niistä sattui sotilasmusiikkitapahtuma Hamina Tattoossa.
– Lounaalla isäntänä oli Puolustusvoimain komentaja, joka ilmoitti, ettei turvamiehelle ole paikkaa. Koivisto katsoi komentajaa ja tokaisi, että ”löytyyköhän täältä sitten minullekaan paikkaa”.
Ei aikaakaan, kun presidentin turvamiehelle löytyi ruokailupaikka sivuhuoneesta.
Turvamiehet asuvat kesäisin Metsäjärven talossa alle kilometrin päässä Kultarannan päärakennuksesta. Tellervo ja Mauno Koivisto viihtyivät pienen metsälammen rannalla usein esimerkiksi lauluilloissa.
– Samaan tapaan presidenttipari saattoi hyppiä ”mörkö se lähti piiriin” -leikkiä muiden mukana henkilökunnan illanistujaisissa adjutanttien huvilassa Munkkimäessä.
Eräänä päivänä Presidentinlinnassa Tellervo Koivisto saapui turvamiesten tiloihin ja ilmoitti lähtevänsä ostoksille Stockmannin tavarataloon. Yksi henkivartijoista, jo edellä tapaamamme Haapasaari, tarjoutui lähtemään mukaan.
– Kun he pääsivät perille, rouva Koivisto kertoi aikovansa ostaa aamutakin ja toivoi, että turvamies jäisi tavaratalon ulkopuolelle. Haapasaari yritti kuitenkin pysytellä riittävän lähellä, ja he jatkoivat yhdessä sisälle asti.
Tilanne huipentui naisten alusvaateosastolla. Silloin turvamiehen oli viimein vedettävä raja.
– No, mä katselen vähän täältä kauempaa, Haapasaari linjasi.
Mannerheim ja Paasikivi tylyinä henkivartijoilleen
Varsinainen valtionpäämiehen henkilösuojaus alkoi Suomessa toukokuussa 1918, jolloin Pehr Evind Svinhufvud aloitti valtionhoitajana – eli korkeimman vallan haltijana ja eräänlaisena Suomen ”esipresidenttinä”.
Vanhatalon mukaan Suomen ensimmäisten presidenttien suhde turvamiehiinsä oli etäinen – jopa kireä. Henkivartijoiden läsnäolon koki epämukavana ainakin juuri P.E. Svinhufvud, joka nousi tasavallan presidentiksi vuonna 1931.
– Henkivartijat seurasivatkin Suomen järjestyksessään kolmatta presidenttiä yleensä näkymättömissä pysytellen, Vanhatalo kirjoittaa.
Myös Carl Gustaf Emil Mannerheimin suhtautumista turvavartiostoonsa voi kuvata erityisen kylmäkiskoiseksi.
– Presidenttinä ollessaan [v. 1944 – 1946] Mannerheim tuskin puhui yhdellekään turvamiehelle mitään koskaan.
Marski ei suvainnut turvamiehiä esimerkiksi autossaan. Marsalkka ei myöskään alkuunkaan pitänyt siitä, että häntä seurattiin kävelylenkeillä.
Mannerheimin tuittuilut eivät kuitenkaan turvamiesten mukaan vetäneet vertoja hänen seuraajansa, presidentti J. K. Paasikiven purkauksille.
Paasikivi oli tunnettu temperamentistaan. Kerran hän ja turvamies/autonkuljettaja olivat palaamassa Kultarannasta kohti Helsinkiä, kun ajaja huomasi, että auton takaluukku oli yllättäen auennut.
– Ei auttanut kuin pysäyttää auto ja nousta laittamaan luukku kiinni. Tästä suivaantuneena Paasikivikin nousi autosta ja yritti näpäyttää turvamiestään kävelykepillään niin, että he menivät ympäri autoa kuin kissa ja hiiri.
Samalla tavalla Paasikiven kerrotaan ajaneen turvapäällikkö Laitista takaa Helsingin kauppatorilla.
Ahtisaarelle ihailua, Haloselle sympatiapisteitä
Myös presidentti Koiviston seuraaja Martti Ahtisaari saa turvamiehiltä suitsutusta.
– Ahtisaari oli hyvä ihminen – sen voi tietää varmasti vain, jos on saanut tehdä työtä hänen rinnallaan.
Vanhatalon kirjan mukaan tämä entinen diplomaatti ja YK:n huippuvirkamies kohteli henkilökuntaansa kunnioittavasti, ystävällisesti ja arvostavasti.
– Ahtisaari kantoi aina vastuun ja seisoi ratkaisujensa takana. Samalla hän muisti kiittää – myös turvamiehiään, ja sanoi heitä omiksi miehikseen. Hän ei koskaan hermostunut tai korottanut ääntään.
Uuden vuosituhannen presidentti Tarja Halonen oli turvamiestensä mielestä sosiaalinen ja puhelias riippumatta siitä, mikä oli lähellä olevan henkilön oppiarvo tai status.
– Halonen oli presidenteistä ainoa, joka saattoi vierailla turvapäivystyksessä tai yleensä vartioston tiloissa ihan muuten vain. Joskus hän vietti pitkiäkin aikoja jutellen päivystystä hoitavan turvamiehen kanssa.
Yhteistyö vaati kuitenkin aluksi opettelua molemmilta osapuolilta.
Stubb helpoimmin lähestyttävä
Vanhatalon mukaan Suomen nykyinen presidentti Alexander Stubb edustaa selvästi eri sukupolvea kuin edeltäjänsä.
– Stubb on todennäköisesti kaikista presidenteistä helpoimmin lähestyttävä. Hän on tehnyt turvamiesten työstä poikkeuksellisen sujuvaa: tieto kulkee, asioista voi kysyä ja yhteistyö perustuu avoimuuteen ja luottamukseen, Vanhatalo arvioi kirjassaan.
Henkivartijat-teoksen mukaan Stubb kuuluu niihin harvoihin, jotka ovat ymmärtäneet, ettei turvamiehillä ole muuta motiivia kuin presidentin turvallisuuden varmistaminen.
– Harvoin tapaa henkilöä, joka kykenee yhtä sulavasti seurusteluun eri tasoilla ja eri kielillä.
Vanhatalo vertaa presidentin ja turvamiehen suhdetta pakkoavioliittoon.
– Ja vieläpä sellaiseen, johon tasavallan presidentti on enemmän pakotettu kuin turvamies. Presidentti ei saa hetkenkään taukoa henkivartijoistaan. Turvamiehillä on vapaapäiviä presidentistä, mutta presidentillä ei ole vapaapäiviä turvamiehistä.
