Sanssouci
| Sanssoucin palatsi | |
|---|---|
| Schloss Sanssouci | |
Eteläinen julkisivu puistoon päin |
|
| Osoite | Maulbeerallee, 14469 Potsdam |
| Sijainti | Potsdam, Saksa |
| Koordinaatit | 52°24′11.74″N 13°2′19.07″E |
| Rakennustyyppi | kesäpalatsi |
| Valmistumisvuosi | 1747 |
| Suunnittelija | Georg Wenzeslaus von Knobelsdorff |
| Rakennuttaja | Fredrik II Suuri |
| Omistaja | Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg SPSG |
| Tyylisuunta | rokokoo |
| Runkorakenne | tiili |
| Julkisivumateriaali | rapattu tiili |
| Kerrosluku | 1 |
| Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla | |
| Sanssouci | |
|---|---|
Eteläjulkisivu puutarhaterasseille päin. |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti | Potsdam, Saksa |
| Tyyppi | kulttuuri |
| Kriteerit | I, II, IV |
| Tunnusnumero | 532 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 1990 |
| Laajennusvuosi | 1992, 1999 |
Potsdam |
|
Sanssouci (saks. Schloss Sanssouci) on Fredrik II Suuren rakennuttama huvilinna Potsdamin liepeillä itäisessä Saksassa. Rakennus edustaa rokokoota, ja sitä kutsutaan usein ”Preussin Versailles’ksi”. Sen ranskankielinen nimi tarkoittaa surutonta (saks. Sorgenfrei) tai ’vailla huolen häivää’. Linna rakennettiin vuosina 1745–1747 arkkitehti Georg Wenzeslaus von Knobelsdorffin piirustusten mukaan.[1]
Fredrik Vilhelm IV:n valtakaudella 1840-luvulta lähtien Sanssoucin talousrakennusten siipiosia laajennettiin ja muutettiin vuosina 1842–1844.[2]
Sanssoucin puistossa sijaitsevat myös 1760-luvun barokkityylinen, monumentaalinen Neues Palais sekä lähellä Sanssoucin linnaa muun muassa arkkitehti Johann Gottfried Büringin (1723–1788 jälkeen) 1750–1760-luvuilla suunnittelema rokokoo-chinoiserie-tyylinen Kiinalainen teehuone ja kiinalaistyylinen keittiörakennus. Puistossa on myös Carl von Gontardin 1770-luvun alussa suunnittelema kiinalaista pagodia jäljittelevä Lohikäärmetalo.[3]
Sanssouci puutarhoineen ja puistoineen on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1990 lähtien.[4]





Rakennushistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rokokootyylinen Sanssouci on intiimimpi ja on paljon pienempi kuin ranskalainen barokkivastineensa Versailles, mutta se on yhtä kuuluisa ympäröivän puiston lukuisten temppeleiden ja huvittaviksi rakennettujen koristeiden vuoksi (folly). Rakennuksia puistossa ovat Kiinalainen teehuone, pagodimainen Lohikäärmetalo sekä kiinalainen keittiö.[5]
Arkkitehti Georg Wenzeslaus von Knobelsdorff suunnitteli ja rakennutti palatsin vuosina 1745–1747 Fredrik Suuren yksityisasunnoksi, jossa tämä voisi paeta kuninkaallisen hovin loistoa ja seremonioita. Palatsin nimi on ranskalainen lause (sans souci), joka tarkoittaa "ilman huolia" tai "huoletonta" ja korostaa, että palatsi oli tarkoitettu rentoutumispaikaksi eikä vallan tyyssijaksi.[6]
Sanssoucissa on yksi kerros ja vain kymmenen asuinhuonetta. Se rakennettiin puiston keskelle terassoidun kukkulan harjalle. Kuningas Fredrikin henkilökohtaisen maun vaikutus palatsin suunnitteluun ja sisustukseen oli niin suuri, että sen tyyliä luonnehditaan ”Fredrikin rokokooksi”. Hänen tunteensa palatsia kohtaan olivat niin voimakkaita, että hän sanoi sitä ”paikaksi, joka kuolee yhdessä kanssani”. Koska palatsin paikasta puistossa oli erimielisyyttä, Knobelsdorff erotettiin vuonna 1746. Hollantilainen rakennusmestari Jan Bouman viimeisteli projektin.
Puistossa, palatsin itäpuolella, on Sanssoucin Kuvagalleria, joka rakennettiin vuosina 1755–1764 arkkitehti, rakennusmestari Johann Gottfried Büringin (1723–1788 jälkeen) valvonnassa. Se sijaitsee entisen kasvihuoneen paikalla, jossa Fredrik kasvatti trooppisia hedelmiä. Kuvagalleria on Saksan vanhin hallitsijalle rakennettu museo. Kuten itse palatsi, se on pitkä, matala rakennus, jota hallitsee kolmen erkkerin keskellä oleva kupolikatto.[7]
Länsipuolella on Neue Kammern -rakennus, joka rakennettiin vuosina 1771–1775 vieraiden majoituspaikaksi ja viihdyttämiseen. Rakennus sijaitsee symmetrisesti Kuvagalleriaan nähden.[8][9]

1800-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1800-luvulla palatsista tuli Fredrik Wilhelm IV:n asuinpaikka. Hän palkkasi arkkitehti Ludwig Persiuksen kunnostamaan ja laajentamaan palatsia. Arkkitehti Ferdinand von Arnimin tehtävänä oli parantaa alueita ja näkymiä palatsista. Fredrik Suuren makuuhuone ja vastaanottohuone sisustettiin uudelleen uusklassiseen tyyliin, koska makuuhuone-työhuoneen restaurointiin alkuperäiseen asuun ei ollut kylliksi säilynyttä alkuperäistä sisustusta. Fredrik Suuren työhuoneen pöytä ja nojatuoli, jossa hän kuoli vuonna 1786 palautettiin palatsiin vuonna 1843.
Siipiosat korotettiin puolikerroksella, uusittu ja laajennettu keittiö siirrettiin itäsiipeen ja naisvieraille sisustettiin omia huoneita länsisiipeen. Fredrik Suuren aikana Sanssoucissa ei koskaan ollut naisvieraita.
1900-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen palatsista tuli turistinähtävyys Itä-Saksassa. Saksan yhdistymisen jälkeen vuonna 1991 Fredrik Suuren jäännökset palautettiin palatsiin ja haudattiin uudelleen hänen alun perin määräämäänsä paikkaan, viinitarhan terassille Floran patsaan viereen, josta on näkymä hänen luomaansa puutarhaan. Haudan vieressä ovat hänen 12 italianvinttikoiransa haudat.[6]
Fredrikin kirjasto palautettiin vuonna 1992 entiseen kotiinsa Sanssouciin. Kolmekymmentäkuusi öljymaalausta palautettiin vuosina 1993–1995.

Sanssoucista ja sen puutarhoista tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 1990. Vuonna 1995 perustettiin Preussin palatsi- ja puutarhasäätiö Berlin-Brandenburg (Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg, SPSG) huolehtimaan Sanssoucista ja muista entisistä kuninkaallisista palatseista Berliinissä ja sen ympäristössä. Näissä palatseissa vierailee nykyisin yhteensä yli kaksi miljoonaa ihmistä vuosittain eri puolilta maailmaa.

Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Linnan sisääntulopiha, cour d'honneur, Ehrenhof.
- Näkymä linnaan viiniterassien alapuolelta.
- Fredrik Suuren hauta ylimmällä viiniterassilla.
- Gitterpavillon, ristikkorakenteinen huvimaja ylimmällä terassilla.
- Ilmakuva alueesta, jossa näkyvät viiniterassit ja niiden alapuolella Suuri suihkulähde.
- Bilder gallerie, Kuvagalleria, arkkitehti Johann Gottfried Büring 1755–1764.
- Neue Kammern, orangeria, teatteri-, juhla- ja konserttitila sekä vierashuonerakennus, 1747 ja arkkitehti Georg Christian Unger 1771–1775.
- Itäsiipi, arkkitehti Ludwig Perseus 1842–1844.
- Ystävyyden temppeli, Fredrik Suuren lempisisaren Bayreuthin maakreivitär Wilhelminen muistoksi, arkkitehti Carl von Gontard 1768–1770.
- Johann Gottfried Büringin 1755–1764 suunnittelema chinoiserie-tyylinen Kiinalainen teehuone paviljonki.
- Belvedere-paviljonki Klausbergillä, arkkitehti Georg Christian Unger 1770–1772.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Anne Möller: Berlin, Potsdam, s. 61. Hunter Publishing, 2001. ISBN 9783886187461 (englanniksi)
- ↑ Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Sanssouci Palace Kitchen www.spsg.de. Viitattu 17.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettä ”taide” ei löytynyt. - ↑ Palaces and Parks of Potsdam and Berlin Unesco. Viitattu 6.10.2013.
- ↑ Abenstein, Edelgarg & Fiedler, Jeannine: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 408–409. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
- 1 2 Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Sanssouci Palace www.spsg.de. Viitattu 17.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Picture Gallery of Sanssouci www.spsg.de. Viitattu 17.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): New Chambers of Sanssouci www.spsg.de. Viitattu 17.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Neue Kammern von Sanssouci www.spsg.de. Viitattu 27.10.2026. (saksaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sanssouci Wikimedia Commonsissa
- Kuuluisa historiallinen mylly, Helsingin Sanomat, 21.11.1937, nro 315, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Aachenin tuomiokirkko
- Alppien paalutalot
- Augustusburg ja Falkenlust
- Bamberg
- Bauhaus-kohteet Weimarissa ja Dessaussa
- Bayreuthin oopperatalo
- Bergpark Wilhelmshöhe
- Berliinin modernistiset asuinalueet
- Corveyn luostari
- Darmstädter Künstlerkolonie Mathildenhöhe
- Dessau-Wörlitzin puutarha
- Fagus-Werk
- Hedeby ja Danevirke
- Hildesheimin tuomiokirkko ja Mikaelinkirkko
- Karpaattien ja Saksan pyökkimetsät
- Kaupungintalo ja Rolandin patsas Bremenin torilla
- Keski-Reinin laakson yläosa
- Kölnin tuomiokirkko
- Le Corbusierin arkkitehtoniset työt
- Lorschin luostari
- Luther-muistomerkit Eislebenissä ja Wittenbergissä
- Lyypekki
- Maulbronnin luostari
- Messelin kaivoksen fossiilialue
- Museumsinsel Berliinissä
- Muskaunpuisto (jaettu Puolan kanssa)
- Naumburgin katedraali
- Quedlinburg
- Rammelsbergin kaivokset, Goslar ja Ylä-Harzin vesihuoltojärjestelmä
- Regensburg
- Reichenaun luostarisaari
- Roomalaiset monumentit, tuomiokirkko ja Liebfrauen-kirkko Trierissä
- Rooman rajalinjat (jaettu Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa)
- Sanssouci, Neues Palais, Charlottenburgin linna
- Speicherstadt ja Kontorhausviertel Hampurissa
- Speyerin tuomiokirkko
- Stralsund ja Wismar
- Vattimeri (jaettu Alankomaiden ja Tanskan kanssa)
- Völklingenin rautaruukki
- Wartburgin linna
- Weimar
- Wiesin pyhiinvaelluskirkko
- Würzburgin linna
- Zollvereinin hiilikaivokset Essenissä