Karakalpakin kieli
| Karakalpakki | |
|---|---|
Karakalpakin puhuma-alue |
|
| Oma nimi | qaraqalpaq tili қарақалпақ тили |
| Tiedot | |
| Alue | |
| Virallinen kieli | |
| Puhujia | 409 000 (1993) |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen, kyrillinen, arabialainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | turkkilaiset kielet |
| Kieliryhmä | länsiturkkilaiset kielet kiptšakkilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | kaa |
| ISO 639-3 | kaa |
Karakalpakin kieli (qaraqalpaq tili, қарақалпақ тили) on karakalpakkien puhuma turkkilainen kieli.[1] Sillä on virallinen asema Uzbekistaniin kuuluvassa Karakalpakstanissa. Kielen puhujia asuu myös Uzbekistanin Horezmin ja Ferganan alueilla, Daşoguzin maakunnassa Turkmenistanissa, Kazakstanissa, Astrahanin alueella Venäjällä sekä Afganistanissa.[2] Vuonna 1989 karakalpakkeja oli entisen Neuvostoliiton alueella 423 500 henkeä, joista 94,1 % puhui karakalpakkia äidinkielenään.[3]
Karakalpakki kuuluu turkkilaisten kielten luoteiseen eli kiptšakkilaiseen ryhmään. Sen lähimpiä sukukieliä ovat kazakki ja nogai. Kieli jakautuu koilliseen ja lounaaseen murreryhmään.[4] Kazakin, uzbekin ja turkmeenin kielet ovat vaikuttaneet eräisiin paikallismurteisiin.[5]
Asema ja kirjakieli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karakalpakki on Uzbekistaniin kuuluvan Karakalpakstanin tasavallan kansalliskieli. Sitä käytetään kouluopetuksessa, sillä julkaistaan kaunokirjallisuutta sekä sanoma- ja aikakauslehtiä.[3] Tästä huolimatta uzbekki on kuitenkin alueen käytetympi kieli sekä yksityisessä että julkisessa elämässä.[6] Uzbekistanin keskushallinto on myös alkanut käyttään ainoastaan uzbekinkielistä paikannimistöä. Uzbekin puhujia muuttaa myös työn perässä Karakalpakstaniin, mikä panee paikallisen kielen ahtaalle.[7] Karakalpakin katsotaan kuitenkin olevan elinvoimainen.[4]
Karakalpakia voidaan kirjoittaa latinalaisin, kyrillisin ja arabialaisin kirjaimin.[8] Ennen Venäjän vallankumousta karakalpakit käyttivät kirjakielenään arabialaiseen kirjaimistoon perustunutta keskiaasialaista türkiä. Vuonna 1924 otettiin käyttöön uudistettu arabialainen kirjaimisto, joka vuonna 1928 korvattiin latinalaisella aakkostolla. Vuonna 1940 siirryttiin lisämerkeillä täydennettyyn kyrilliseen kirjaimistoon.[3] Latinalainen aakkosto otettiin uudelleen käyttöön 1990-luvulla. Latinalainen aakkosisto otettiin virallisesti käyttöön vuonna 2016.[9]
Raamattu käännettiin kokonaisuudessaan karakalpakiksi ensimmäisen kerran vuonna 2019.[10]
Fonologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konsonantit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Labiaali | Alveolaari | Palataali | Velaari | Uvulaari | Glottaali | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaali | m | n | ŋ | |||
| Klusiili | p | b | t | d | k | g | q | ||
| Affrikaatta | t͡s | t͡ʃ | ||||
| Frikatiivi | f | v | s | z | ʃ | ʒ | x | ɣ | h | |
| Lateraali | l | |||||
| Tremulantti | r | |||||
| Puolivokaali | j | w |
Lähde:[9]
Vokaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Etinen | Takainen | |
|---|---|---|
| Suppea | i | y | ɯ | u |
| Puolisuppea | e | œ | o |
| Avoin | æ | a |
Lähde:[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Karakalpak Language (KAA) – L1 & L2 Speakers, Status, Map, Endangered Level & Official Use 2026. Ethnologue. Arkistoitu 22.10.2025. Viitattu 12.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 264. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2
- 1 2 3 Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom II, s. 50. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2
- 1 2 Kara-Kalpak 2026. Glottolog. Viitattu 12.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki. Izd. 2-je, ispr. s. 166–167. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 978-5-484-00515-4
- ↑ Uzbekistan: Keeping the Karakalpak Language Alive 17.5.2019. Institute for War and Peace Reporting. Viitattu 12.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Karakalpaks in Uzbekistan 2026. Minority Rights Group. Viitattu 12.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Karakalpak 2026. ScriptSource. Viitattu 12.3.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 Karakalpak language and alphabet 2026. omniglot.com. Viitattu 12.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Karakalpak in Uzbekistan 2026. Joshua Project. Viitattu 12.3.2026. (englanniksi)