Dodekeeni
| Dodekeeni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1-dodekeeni |
| CAS-numero | 112-41-4 |
| PubChem CID | 8183 |
| SMILES | CCCCCCCCCCC=C[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C12H24 |
| Moolimassa | 168,312 g/mol |
| Sulamispiste | −35,2 °C[2] |
| Kiehumispiste | 213,4 °C [2] |
| Tiheys | 0,758 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 7,55·10-6 g/l (20 °C)[3] |
|
|
|
Dodekeeni eli 1-dodekeeni (C12H24) on pitkäketjuinen alkeeneihin kuuluva hiilivety. Yhdistettä käytetään pinta-aktiivisten aineiden ja eräiden muiden kemikaalien tuotannossa.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dodekeeni on huoneenlämpötilassa väritön makeantuoksuinen neste. Yhdiste on muiden hiilivetyjen tavoin veteen liukenematonta, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja tetrakloorimetaaniin.[2][4] 1-dodekeenin leimahduspiste on 77 °C (c.c.) ja itsesyttymislämpötila 225 °C.
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dodekeenia valmistetaan petrokemianteollisuuden tuotteista kuten propeenin tri- tai tetrameereista.[2] Dodekeenista valmistetaan bentseenistä alkyloimalla pinta-aktiivisia aineita, kuten dodekyylibentseenisulfonaattia. Näitä pinta-aktiivisia aineita käytetään muun muassa puhdistusaineissa, shampoissa ja kosmetiikassa niiden hyvän vesiliukoisuuden vuoksi. Yhdistettä voidaan käyttää myös muovinpehmentimien valmistamiseen käytettävien pitkäketjuisten alkoholien valmistukseen, 1-bromidodekaanin ja eräiden muiden hajusteissa, hartseissa ja lääkkeissä käytettävien hienokemikaalien valmistukseen.[2][4][5][6][7]
Yhdistettä esiintyy semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.
Isomeerejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2-dodekeeni, CAS-numero 1652-96-6
- 3-dodekeeni, CAS-numero 7239-23-8
- 4-dodekeeni, CAS-numero 2030-84-4
- 5-dodekeeni, CAS-numero 7206-28-2
- 6-dodekeeni, CAS-numero 7206-17-9
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 1-Dodecene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 19.2.2014.
- 1 2 3 4 5 6 Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 25. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ Substance Dodec-1-ene European Chemical Agency. Viitattu 29.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 George W. A. Milne: Gardner’s commercially important chemicals, s. 253. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.2.2014. (englanniksi)
- ↑ G. R. Lappin, L. H. Nemec, J. D. Sauer & J. D. Wagner: Olefins, Higher, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 19.2.2014
- ↑ Kurt Kosswig: Surfactants, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 19.2.2014
- ↑ Ullmann’s Fine Chemicals, s. 372. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 978-3-527-33477-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.2.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dodekeenin kansainvälinen kemikaalikortti
- Dodekeenin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 28.1.2015.
- Pherobase: Semiochemical - delta1-12Hy (englanniksi)
