kippa

Suomi

Substantiivi

kippa (9-B)

1. (murteellinen) pieni kiulu, kippo

Substantiivi

kippa (9-B)

1. (harvinainen) rinnakkaismuoto sanasta kipa

Etymologia

• suoralaina ruotsista

Ruotsi

Substantiivi

kippa yl. (1) (yks. määr. kippan[luo], mon. epämäär. kippor[luo], mon. määr. kipporna[luo])

1. kipa

Etymologia

• samanmerkityksisestä heprean sanasta כִּיפָּה (kipá)

Verbi

kippa (1)

1. huohottaa, läähättää
2. hölskyä
3. lonksua
4. lonksutella
5. lätistä

Taivutus

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	kippar [luo]	kippas [luo]
imperfekti	kippade [luo]	kippades [luo]
supiini	kippat [luo]	kippats [luo]
imperatiivi	kippa	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: kippa
• passiivin infinitiivi: kippas
• partisiipin preesens: kippande [luo]
• partisiipin perfekti:
  yks. yl. kippad [luo]
  yks. n. kippat
  yks. heikko / mon. kippade