kiim

Viro

Substantiivi

kiim (gen kiima, part kiima)

1. kiima

Taivutus

ÕS 22u

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kiim	kiimad
genetiivi	kiima	kiimade
partitiivi	kiima	kiimu kiimasid
illatiivi	(lyhyt) kiima	kiimadesse (kiimusse)
	(pitkä) kiimasse
inessiivi	kiimas	kiimades (kiimus)
elatiivi	kiimast	kiimadest (kiimust)
allatiivi	kiimale	kiimadele (kiimule)
adessiivi	kiimal	kiimadel (kiimul)
ablatiivi	kiimalt	kiimadelt (kiimult)
translatiivi	kiimaks	kiimadeks (kiimuks)
terminatiivi	kiimani	kiimadeni
essiivi	kiimana	kiimadena
abessiivi	kiimata	kiimadeta
komitatiivi	kiimaga	kiimadega

Teemamuodot lihavoitu.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• ind