Wienin ensimmäinen välitystuomio
| Wienin ensimmäinen välitystuomio | |
|---|---|
 František Chvalkovský, Galeazzo Ciano, Joachim von Ribbentrop ja Kálmán Kánya. |
|
| Allekirjoitettu | 2. marraskuuta 1938 |
| Allekirjoituspaikka | Wien, Saksa |
| Voimaantulopäivä | 5. marraskuuta - 8. marraskuuta 1938 |
| Osapuolet | |
| Osapuolet |  Unkarin kuningaskunta Tšekkoslovakia |
Wienin ensimmäinen välitystuomio oli marraskuussa 1938 Saksan ja Italian antama välitystuomio koskien Tšekkoslovakian ja Unkarin rajakiistoja. Se seurasi syyskuussa 1938 solmittua Münchenin sopimusta. Välitystuomiolla Unkarille annettiin unkarilaisten asuttamia alueita Tšekkoslovakiaan kuuluneiden Slovakian ja Taka-Karpatian eteläosista. Välitystuomio allekirjoitettiin Wienin Belvedere-palatsissa 2. marraskuuta 1938.
Syksyllä 1940 ensimmäistä välitystuomiota seurasi Unkarin ja Romanian välinen Wienin toinen välitystuomio. Molemmat välitystuomiot kuitenkin mitätöitiin toisen maailmansodan lopulla.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unkarin aluemenetykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itävalta-Unkari hajosi ja Unkari menetti suuria alueita ensimmäistä maailmansotaa seuranneessa Trianonin rauhassa, ja itsenäistyneen Unkarin ulkopuolelle jäi suuri määrä etnisiä unkarilaisia. Suuri unkarilaisvähemmistö oli esimerkiksi Tšekkoslovakiaan kuuluneessa Slovakiassa ja Karpaatto-Ruteniassa. Natsi-Saksa oli liittänyt Itävallan Saksaan maaliskuussa 1938, ja kesällä maailmanpoliittista tilannetta kärjisti kysymys Tšekkoslovakian sudeettialueista, joita Saksaa johtanut Adolf Hitler vaati liitettävän Saksan valtakuntaan. Hitler oli päättänyt hankkiutua eroon Tšekkoslovakiasta odottaen apua Unkarilta, jossa vaadittiin vähintään unkarilaisenemmistöisten alueiden palauttamista Unkarille, sekä laajemmassa mittakaavassa koko ennen vuotta 1918 Unkariin kuulunutta Slovakiaa ja Karpaatto-Ruteniaa. Maailmanpoliittisen tilanteen takia uhkana oli kuitenkin sota länsimaisia suurvaltoja, kuten Isoa-Britanniaa vastaan. Unkarin yleisesikunta ei katsonut olevansa valmis mahdolliseen sotaan.[1]
Sodan uhan takia unkarilaiset eivät halunneet sitoutua Saksan suunnitelmiin, vaikka Hitler tarjosikin Unkarille koko Slovakiaa ja Karpaatto-Ruteniaa. Unkarin valtionhoitaja Miklós Horthy vieraili Hitlerin luona elokuussa 1938 ja selitti, ettei Unkari olisi valmis sotaan vielä ainakaan vuoteen. Hän lisäsi uskovansa Britannian voittavan mahdollisen sodan.lähde?
Kysymys sudeettialueista kärjistyi syyskuussa. Unkari esitti Tšekkoslovakialle unkarilaisten alueiden luovuttamista koskeneen nootin, mutta ei puuttunut muuten asiaan. 29. syyskuuta Saksa, Italia, Iso-Britannia ja Ranska sopivat Münchenissä sudeettialueen liittämisestä Saksaan.[1] Länsivaltojen hylkäämällä Tšekkoslovakian presidentillä Edvard Benešillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä sopimuksen ehdot.[2] Italiaa johtanut Benito Mussolini oli tuonut esille myös Unkarin kysymyksen, ja sopimukseen tehtiinkin lisäys, jonka mukaan muita maan vähemmistöjä unkarilaisia ja puolalaisia koskevat kysymykset ratkaistaisiin kolmen kuukauden kuluessa.[1]
Välitystuomio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suursodan uhka oli väistynyt Münchenin sopimuksen myötä, ja Tšekkoslovakiasta oli tullut silvottu ja puolustuskyvytön. Münchenin neuvotteluissa päädyttiin siihen, että Unkari ja Tšekkoslovakia saisivat määrittää Unkarille siirtyvät alueet.
Nyt unkarilaiset ilmoittivat Hitlerille olevansa valmiita sotilaallisiinkin toimiin omien aluevaatimustensa täyttämiseksi. Saksasta oli kuitenkin tullut kylmäkiskoisempi, ja unkarilaisia vaadittiin rajoittamaan vaatimuksensa unkarilaisten asuttamiin alueisiin. Tšekkoslovakian ja Unkarin kesken käytiin lokakuussa 1938 maiden rajalla Komáromissa neuvottelut, joissa Unkarin neuvottelijoita johti ulkoministeri Kálmán Kánya ja Tšekkoslovakiaa ulkoministeri František Chvalkovský.[3] [4] Koska neuvotteluissa ei päästy osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, Saksa ja Italia päättivät sanella välitystuomion maiden välille 2. marraskuuta 1938.[5][6] Tuomiosta vastasivat Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ja Italian Galeazzo Ciano.[2] Länsivallat eivät puuttuneet asiaan. Välitystuomio veti Unkarin uuden pohjoisrajan melko tarkasti etnisiä rajoja myöten. Unkariin liitettiin alueita Etelä-Slovakiasta ja Karpaatto-Rutenian eteläosista. Unkarille annettiin esimerkiksi Košice, Užgorod ja Mukatševo. Yhteensä alueella oli pinta-alaa 12 000 km² ja asukkaita alueella oli noin miljoona. Alueen asukkaista 592 000 oli unkarilaisia, 290 000 slovakialaisia, 37 000 ruteenia ja 14 000 saksalaista. Alueen ulkopuolelle jäivät unkarilaisten havittelemat Bratislava ja Karpaatto-Rutenian valtaosa.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unkarissa alueisiin oltiin tyytymättömiä, vaikkakin liitokseen liittyen järjestettiin juhlallisuuksia. Horthy ratsasti valkoisella hevosella unkarilaisen juhlakulkueen kärjessä Košiceen.[7] Unkarilaiset suunnittelivat myös Karpaatto-Rutenian sotilaallista valtausta, mutta Hitler kielsi heitä toteuttamasta suunnitelmaansa toistaiseksi. Tilanne muuttui maaliskuussa 1939, kun Saksa miehitti jäljelle jääneet osat Tšekkoslovakiasta: Böömistä ja Määristä muodostettiin Saksan protektoraatti, kun taas Slovakiasta tuli itsenäinen valtio Saksan suojeluksessa.
Maaliskuussa 1939 unkarilaiset joukot hyökkäsivät itsenäiseksi julistautuneeseen Karpato-Ukrainan tasavaltaan. Unkarilaiset kukistivat paikallisen vastarinnan, ja alue liitettiin Unkariin.[1]
Unkarilla oli rajakiistoja vielä ensimmäisen välitystuomion jälkeen, ja kysymys Romanian hallitseman Transsilvanian kohtalosta ratkaistiin myöhemmin Wienin toisessa välitystuomiossa.[1] Molemmat Wienin välitystuomiot mitätöitiin toisen maailmansodan lopulla 26. helmikuuta 1945 asetuksella 526/1945.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): ”Olli Vehviläinen: Maailmansotien aika - Sanelurauha”, Unkari - maa, kansa, historia, s. 216–219, 221, 240. Helsinki: SKS, 2004.
- 1 2 William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I, s. 482-484. Suomentanut Tapio Hiisivaara. Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6633-5
- ↑ Unkari jyrkänä Komaromissa. Uusi Suomi, 13.10.1938, s. 1. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 8.11.2024.
- ↑ Tshekkoslovakia luovuttaisi Unkarille vain 1/7 tämän vaatimasta alueesta - Asukasmäärä olisi vain 1/10 vaaditusta. Uusi Suomi, 15.10.1938, s. 15. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 8.11.2024.
- ↑ "Salomonin tuomio" Wienissä - Unkari saa miljoona uutta asukasta. Uusi Suomi, 3.11.1938, s. 1, 10. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 8.11.2024.
- ↑ Välitystuomion vastaanotto - 95% Unkarin vaatimuksista täytetty. Helsingin Sanomat, 4.11.1938, s. 14. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 8.11.2024.
- ↑ On Unkarin ylösnousemukseen. Suomen Kuvalehti, 47/1938, s. 20-21. Suomen Kuvalehti (vain tilaajille). Viitattu 17.4.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wienin ensimmäinen välitystuomio Wikimedia Commonsissa
