Ranskan kuningaskunta (1791–1792)
| Ranskan kuningaskunta Royaume de France |
|
|---|---|
 lippu |
 vaakuna |
.svg) Ranskan kuningaskunta vuosina 1791-1792 |
|
| Valtiomuoto | parlamentaarinen perustuslaillinen monarkia |
| Kuningas | Ludvig XVI |
| Pääkaupunki | Pariisi |
| Historia | |
| – Varennesin pako | 20.-21. kesäkuuta 1791 |
| – Perustuslain hyväksyminen | 3. syyskuuta 1791 |
| – Tuileries’n palatsin valtaus | 10. elokuuta 1792 |
| – Tasavallan julistaminen | 21. syyskuuta 1792 |
| Tunnuslause | La Nation, la Loi, le Roi |
| Edeltäjä |  Ranskan kuningaskunta |
| Seuraaja | .svg){kind=small} Ranskan ensimmäinen tasavalta |
Ranskan kuningaskunta vuosina 1791–1792 oli perustuslaillisen monarkian aika Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä. Se alkoi 13. päivänä syyskuuta vuonna 1791, kun kuningas Ludwig XVI hyväksyi allekirjoituksellaan uuden perustuslain, ja päättyi 10. päivänä elokuuta vuonna 1792, kun kansanjoukot valtasivat Tuileries-palatsin. Parlamenttina toimi Ranskan lakiasäätävä kansalliskokous, joka oli yksikamarinen ja kahdeksi vuodeksi kerrallaan vaaleilla valittu. Kansalliskokouksella oli oikeus säätää lakeja ja verotusoikeus. Kuningas ministereineen edusti toimeenpanovaltaa, mutta hallitsijan valtaa oli supistettu. Hänellä oli kuitenkin lykkäävä veto-oikeus kahdelle lainsäädäntökaudelle, joten hän saattoi estää neljän vuoden ajan epämieluisan päätöksen vahvistamisen. Ministerit eivät saaneet olla kansalliskokouksen jäseniä. Ranskan vuosien 1791–1792 kuningaskunnan aikana luotiin uusi hallintojärjestelmä, jossa Ranska jaettiin itsehallinnollisiin departementteihin. Kunnissa (ranskaksi municipalité) valta oli määreillä ja kunnallisneuvostoilla, jotka valittiin yleisillä vaaleilla. Ranskan vuosien 1791–1792 kuningaskuntaa seurasi Ranskan ensimmäinen tasavalta.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 17. Valistuksesta vallankumoukseen. S. 431, 489-502. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09745-4.
