Portugalin siirtomaasodat
| Portugalin siirtomaasodat | |
|---|---|
portugalilaisia sotilaita matkalla Afrikkaan |
|
| Päivämäärä | 1961–1974 |
| Paikka | Mosambik, Angola, Guinea-Bissau, São Tomé ja Príncipe, Kap Verde |
| Lopputulos | Neilikkavallankumous Portugalissa; kaikki Portugalin siirtomaat itsenäistyivät |
| Vaikutukset | Angolan ja Mosambikin sisällissota alkoi |
| Osapuolet | |
| Komentajat | |
| Angolassa Guinea-Bissaussa ja Kap Verdellä Mosambikissä São Tomé ja Príncipella | |
| Vahvuudet | |
| 148 000 Angolassa 65 000 Guinea-Bissaussa 32 000 Mosambikissä 51 000 |
38 000-53 000 sissiä Angolassa 18 000 Guinea-Bissaussa 10 000 Mosambikissä 10-15 000 |
| Tappiot | |
| 8 289 kuollutta | 50 000 (Angolassa) 6 000-4 000 (Guinea-Bissaussa) 10 000 (Mosambikissä) |
Portugalin siirtomaasodat (port. Guerra Colonial) olivat Portugalin Afrikassa sijanneiden kolmen siirtomaan, Angolan, Mosambikin ja Guinea-Bissaun kansallismielisten sissiliikkeiden itsenäisyyskamppailuja 1960- ja 1970-luvulla.[1]
Sota alkoi vuonna 1961, Mosambikissa vasta 1964. Kansallismieliset ja usein marxilaiset sissiliikkeet taistelivat Portugalin joukkoja vastaan. Myös Portugalilla oli mukana paljon afrikkalaisia sotilaita. Sota päättyi vuonna 1974 siirtomaiden itsenäistymiseen. Varsinaisessa sotilaallisessa kamppailussa Portugali pystyi kukistamaan Mosambikin ja Angolan sissit, vain Guinea-Bissaussa tilanne oli avoin. Vuoden 1974 sotilasvallankaappaus Portugalissa kuitenkin synnytti uuden poliittisen tilanteen ja sodassa tappiolle jääneet siirtomaat itsenäistyivät. Tämän jälkeen vastaitsenäistyneet maat ajatuivat pitkin sisällissotiin ja niiden talous taantui pahasti.[1]

Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Otavan suuri ensyklopedia, 7. osa (Optiikka-Revontulet), s. 5332-5335, art. Portugali. Otava, 1979. ISBN 951-1-02232-6