Siirry sisältÜÜn

Martti Lindqvist

Wikipediasta
Martti Lindqvist
HenkilĂśtiedot
Koko nimi Martti Juhani Lindqvist
Syntynyt22. helmikuuta 1945
Rauma
Kuollut5. huhtikuuta 2004 (59 vuotta)
Dar es Salaam, Tansania
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti teologi, kirjailija, eetikko
Muut tiedot
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus

Martti Juhani Lindqvist (22. helmikuuta 1945 Rauma – 5. huhtikuuta 2004 Dar es Salaam, Tansania) oli suomalainen teologi, kirjailija ja eetikko.

Lindqvist tuli tunnetuksi tuotteliaana kirjailijana, joka myÜhemmin jätti yliopistouran ja ryhtyi vapaaksi kirjoittajaksi ja kouluttajaksi. Kotimaa nimesi Lindqvistin 100 merkittävimmän itsenäisyyden ajan kirkollisen vaikuttajan joukkoon Suomessa vuonna 2017.[1]

Lindqvist opiskeli Helsingin yliopistossa teologiaa ja valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1966, teologian lisensiaatiksi vuonna 1972 ja teologian tohtoriksi vuonna 1976. Lindqvistin kirkkososiologian alan lisensiaatintyÜ käsitteli lääketieteen tarjoamia ihmisen muokkaamismahdollisuuksia.[2] VäitÜskirjan aihe oli taloudellisesta kasvusta, elämän laadusta ja kehityksestä käyty keskustelu Kirkkojen maailmanneuvostossa.

Lindqvist toimi Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton pääsihteerinä 1967–1969. Tämän jälkeen hän toimi tutkijana Kirkon tutkimuslaitoksessa 1970–1978[3].

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalietiikan apulaisprofessoriksi Lindqvist valittiin 1978. Hän toimi apulaisprofessorina ja vt. professorina vuoteen 1986, jolloin hän erosi toimesta ja ryhtyi vapaaksi kirjoittajaksi ja kouluttajaksi ja oli edelleen terveydenhuollon etiikan dosentti Tampereen yliopistossa ja sosiaalietiikan dosentti Helsingin yliopistossa.

Kouluttajana Lindqvist tyÜskenteli erityisesti opettajien, sairaalateologien ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Lindqvist kouluttautui sosio- ja psykodraamaohjaajaksi ja toimi lisäksi tyÜnohjaajana ja tyÜnohjaajakouluttajana.

Lindqvist toimi lukuisissa kirkollisissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon alan asiantuntijaelimissä. Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) puheenjohtajana Lindqvist toimi 1998–2004. Tansaniassa Lindqvist osallistui Afrikan kirkkojen AIDSin vastaiseen projektiin, jonka asiantuntija ja kouluttaja hän oli.[4]

Suurelle yleisölle Lindqvist tuli tunnetuksi Helsingin Sanomien kolumnistina vuosina 1977–1994. Kolumneja Lindqvist kirjoitti muun muassa Eevaan, Sanaan, Hyvä terveys -lehteen sekä Kotimaahan, viimeksi mainittuun myös nimimerkillä ”Nyyti”. Vuosina 1968–2004 Lindqvist piti radiohartauksia Yleisradion radiokanavilla.[5]

Laajassa kirjallisessa tuotannossaan Lindqvist käsitteli kristinuskon, hyvän elämän, surun ja kuoleman kysymyksiä.

Etiikka ja tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kirkkojen kriisi ja tulevaisuus: raportti Keski-Euroopan kirkkojen tilanteesta sekä niiden pyrkimyksistä oman toimintansa ja organisaationsa uudistamiseksi. Helsinki: Kirjapaja, 1971.
  • Mahdollisuuksien seurakunta. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1971.
  • Itseään muokkaava ihminen: tutkimus eräistä modernin lääketieteen eettisistä ongelmista. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1972.
  • Abortti – elämä umpikujassa? Helsinki: KirjaneliĂś, 1973. ISBN 951-600-277-3
  • Viestittävä seurakunta: tutkimus tamperelaisten asennoitumisesta seurakunnalliseen tiedottamiseen talvella 1972. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1973.
  • Economic Growth and the Quality of Life: an Analysis of the Debate within the World Council of Churches 1966–1974. (VäitĂśskirja) Helsinki: Missiologian ja ekumeniikan seura, 1975. ISBN 951-95205-2-X Teoksen verkkoversio.
  • Elintaso ja uhattu ihmisyys: kristillinen usko hyvinvointiyhteiskunnan käännekohdassa. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1976. ISBN 951-693-042-5
  • Elämän sylissä. Helsinki: Kirjapaja, 1984. ISBN 951-621-479-7
  • Hyvä elämä: erään mahdollisen maailman luonnos. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08115-2
  • Ammattina ihminen: hoidon etiikasta ja arvoista. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08566-2
  • Miehen mittainen mies. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09175-1
  • Pidot peilisalissa. Helsinki: Kirjapaja, 1989. ISBN 951-621-905-5
  • Auttajan varjo: pahuuden ja haavoittuvuuden ongelma ihmistyĂśn etiikassa. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11445-X
  • Unelma rohkeasta elämästä: ryhmämatkoja luovuuteen. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12396-3
  • Kuolemaa väkevämpi. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12785-3
  • Mieli vai tarkoitus. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13945-2
  • Pieni kirja ihmisestä. Helsinki: Kirjapaja, 1997. ISBN 951-625-448-9
  • NäkymättĂśmän paino. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14398-0
  • Pieni kirja rakkaudesta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-346-6
  • Keskeneräisyyden puolustus. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16270-5
  • Surun tie. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23394-3
  • Tässä seison: uskottavan etiikan jäljillä. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16869-X
  • Hyvä, paha ja pyhä: kirja eloonjäämisestä. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17915-2
  • Ole hyvä. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-19028-8
  • Toivosta ja epätoivosta. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-040-X
  • Lounela, Viena-Inkeri (toim.): Kulkemisen kipu ja ilo: Martti Lindqvistin radiohartauksia vuosilta 1968–2004. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-164-3
  1. ↑ Olli Seppälä: He ovat itsenäisyyden ajan sata kirkon vaikuttajaa Kotimaa. 2.12.2017. Viitattu 23.2.2026.
  2. ↑ Lääkärilehti Lääkärilehti.fi. Viitattu 25.4.2026.
  3. ↑ Karppanen, Outi: Sokea peilikuvaansa taluttaa (Pro gradu -tutkielma) 2009. Joensuun yliopisto – Teologinen tiedekunta. Viitattu 25.4.2026.
  4. ↑ Marjut Lindberg: Muistot | Martti Lindqvist Helsingin Sanomat. 5.4.2004. Viitattu 25.4.2026.
  5. ↑ Martti Lindqvist, Viena-Inkeri Lounela: Kulkemisen kipu ja ilo: Martti Lindqvistin radiohartauksia vuosilta 1968-2004. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 978-951-607-164-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 25.4.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]