Markovi kuli
| Markovi kuli | |
|---|---|
 Markovi kulin linnarakennelmia |
|
| Sijainti | |
  Markovi kuli |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Pohjois-Makedonia |
| Paikkakunta | Prilep, Pelagonian alue |
| Historia | |
| Tyyppi | linna, kaupunki |
| Ajanjakso | 400-luku - |
| Valtakunta | Bysantin valtakunta, keskiaikainen Serbia, Osmanien valtakunta |
| Aiheesta muualla | |
Markovi kuli tai Markon tornit (mak. Маркови Кули, Markovi kuli, serb. Маркове куле, Markove kule) on geologinen ja arkeologinen kohde Prilepin kaupungin pohjoispuolella Pelagonian alueella Pohjois-Makedoniassa. Alueen kivimuodostelmat on nimetty eteläslaavilaisessa perimätiedossa esiintyvän prinssi Markon mukaan, jonka hallintokeskus sijaitsi alueella. Alueen linnarakennukset ovat yksi parhaiten säilyneitä keskiaikaisia linnoja Pohjois-Makedoniassa.[1]
Geologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen kivimuodostelmat sijaitsevat 120–180 metriä korkealla mäellä. Ne sisältävät paljasta kalliota, pylväitä, ulokkeita, sienimäisiä muotoja, palloja, luolamaisia syvennyksiä, käytäviä sekä monia muita muotoja. Maaston rakenne ja suotuisa maantieteellinen sijainti ovat vaikuttaneet siihen, että alue on ollut jatkuvasti asuttu pronssikaudelta lähtien.[2]
Kivimuodostelmat johtuvat maaston geologisesta koostumuksesta, joka koostuu metamorfisista kivilajeista (gneissistä), joita läpäisevät nuoremmat graniitit ja granodioriitit (kvartsimontsoniitit). Tämän lisäksi muodostelmien kehittymiseen ovat vaikuttaneet ilmasto, pinnanmuodot ja kasvillisuus.[2]
Graniitit tunkeutuivat noin 300 miljoonaa vuotta sitten vanhempiin gneisseihin, joiden iäksi on arvioitu noin 720 miljoonaa vuotta. Myöhemmin maaston kehitys johti lukuisiin halkeamiin, siirroksiin ja erityisiin taivutusmuotoihin. Geologiset relaksaatio- ja denudaatioprosessit ovat olleet ratkaisevassa roolissa pinnanmuotojen syntymisessä. Tämän lisäksi niitä ovat edesauttaneet veden kemiallinen vaikutus, kiviä peittävien jäkälien ja sammalten vapauttamien humushappojen vaikutus, lämpötilan vaihtelut, veden jäätyminen kallion halkeamissa ja ilmankierron mekaaninen vaikutus.[2]
Nämä tekijät ovat kuluttaneet kalliomassojen pintaa, erityisesti hauraita graniitti- ja gneissikiviä, ja luoneet niille nykyiset erityiset muodot. Granodioriittikivien luonnolliset rakenteet juontavat juurensa kuuman graniittimagman jähmettymis- ja jäähtymisvaiheeseen, jonka seurauksena syntyi pallomaisia ja suorakulmaisia kivilohkareita.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisimmat merkit alueen asutuksesta ovat myöhäiskivikaudelta, jolloin asukkaat olivat pääasiassa karjankasvattajia. Pronssikaudelta on jäänteitä nekropolista ja haudoista. Myös rautakaudelta ja antiikin ajalta on löytynyt jäänteitä asutuksesta.[3]
Ensimmäiset paremmin säilyneet jäänteet asutuksesta ja linnoituksista alueella ovat hellenistiseltä kaudelta. Alueelta on löydetty jäänteet linnoitetusta akropoliksesta, avoimesta asutuksesta ja aikakaudella käytetystä nekropolista. Alueella on myös varhaisia byzanttilaisia jäännöksiä 400- ja 500-luvuilta, jolloin siellä sijaitsi suuri asutuskeskus.[3][1]
Parhaiten säilyneet jäänteet alueella ovat keskiajalta. Varhaiskeskiajalla myöhäisen 500-luvun ja 800-luvun välillä alue oli todennäköisesti hylätty. Arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet slaavilaisasutusta myöhäiseltä 900-luvulta. Tämän jälkeen alueelle on rakennettu useita linnoitusrakennelmia 1400-luvun alkuun asti, ja siellä on sijainnut merkittävä asutuskeskus.[3]
Alueella tapahtui 1300-luvulla useita vallanvaihdoksia, joita käsitellään myös serbialaisessa kansanperinteessä. Prilep säilyi byzanttilaisten hallinnassa vuoteen 1334 asti, kunnes keskiaikaisen Serbian kuninkaat valtasivat sen. Myöhemmin siitä tuli serbialaisen kuningas Vukašinin hallintokeskus vuonna 1366. Maritsan taistelun jälkeen vuonna 1371 kaupungista tuli prinssi Markon valtaistuin. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1395 kaupunki siirtyi Osmanien valtakunnan hallintaan ja se hallitsi kaupunkia vuoteen 1912 asti.[1]
Suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluetta alettiin suojella Jugoslavian aikana, kun vuonna 1965 ainutlaatuisen maantieteellisen arvonsa ansiosta tästä geokompleksista tuli suojelualue. Kaksi vuotta myöhemmin geokompleksi luokiteltiin luonnonmonumentiksi kulttuurimonumenttien suojelusta vastaavan kansallisen viraston päätöksellä. Vuonna 2004 paikka lisättiin Unescon maailmanperintöluettelon alustavalle listalle, ja vuonna 2006 se vahvistettiin uudelleen luonnonmonumentiksi Pohjois-Makedonian uuden luonnonsuojelulain nojalla.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Popovic, Tanya: Prince Marko, s. 187. Syracuse University Press, 1988. ISBN 9780815624448 Teoksen verkkoversio.
- 1 2 3 4 Markovi Kuli https://whc.unesco.org. Unesco World Heritage Centre. Viitattu 19.7.2026.
- 1 2 3 Risteski, Branislav: Markovi Kuli Near Prilep. Cultural Heritage Protection Office Ministry of Culture of the Republic of Macedonia, 2016. ISBN 978-608-4549-41-3 Teoksen verkkoversio.
- ↑ About Markovi Kuli https://markovikuli.mk. Viitattu 19.7.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Markovi kuli Wikimedia Commonsissa
