Karl Lachmann
Karl Konrad Ferdinand Wilhelm Lachmann (1793–1851) oli saksalainen filologi. Hän oli uudenaikaisen filologisen tekstikritiikin perustaja. Hän irrotti tekstikritiikin subjektiivisista näkemyksistä ja saattoi sen tieteellisen metodin kohteeksi. Hän kohdisti kritiikkinsä sekä antiikkiseen että muinaissaksalaiseen kirjallisuuteen.[1]
Lachmannin tuotantoa antiikin kirjallisuuden alalla ovat muun muassa Betrachtungen über Homers Ilias (3. p. 1874) sekä hänen monet latinankielisistä kirjailijoista toimittamansa laitokset, etenkin Lucretiuksen laitos. Germanistisella alalla olivat käänteentekeviä hänen Nibelungenlied-tutkielmansa, joiden tuloksia uudempi tutkimus on kuitenkin rajoittanut: Über die ursprungliche Gestalt des Gedichts. Der Nibelunge Not (1816), painokset Der Nibelunge Not und die Klage (1826), ja Zwanzig alte Lieder von den Nibelungen (1840), joista viimemainittu sisältää Lachmannin käsityksen mukaan ainoat aidot Nibelung-runot. Muita vanhoja saksalaisia kirjailijoita, joiden kriittisiä painoksia hän on julkaissut, ovat Walther von der Vogelweide (1827), Hartmann von Aue (Iwein, 1827; Gregor, 1838), Wolfram von Eschenbach (1838) ja Ulrich von Lichtenstein (1841). Lisäksi Lachmann teki tutkielmat Über die Leiche der deutschen Dichter des 12. und 13. Jahrhundert. (1829), Über althochdeutsche Betonung und Verskunst (1831). Über das Hildebrandslied (1833) ja Über den Eingaug des Parzival (1835).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Lachmann, Karl Konrad Ferdinand Wilhelm, Tietosanakirja. Osa 5, palsta 382, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Lachmann Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
