Siirry sisältöön

Kaarle VII (keisari)

Wikipediasta
4 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 2. elokuuta 2026.
Kaarle VII
Imperator Romanorum
Keisari Kaarle VII Albrekt. Georg Desmarées'n työpajan postuumi muotokuva n. 1745–1766.
Pyhä saksalais-roomalainen keisari
Valtakausi 24. tammikuuta 1742 – 20. tammikuuta 1745
Kruunajaiset 12. helmikuuta 1742, Frankfurtin Keisarillinen Pyhän Bartolomeuksen katedraali
Edeltäjä Kaarle VI
Seuraaja Frans I
Böömin kuningas
Valtakausi 19. joulukuuta 1741 – 12. toukokuuta 1743
Kruunajaiset 19. joulukuuta 1741, Pyhän Vituksen katedraali
Edeltäjä Maria Teresia
Seuraaja Maria Teresia
Baijerin vaaliruhtinas
Valtakausi 26. helmikuuta 1726 – 20. tammikuuta 1745
Edeltäjä Maksimilian II Emanuel
Seuraaja Maksimilian III Joosef
Syntynyt 6. elokuuta 1697
Bryssel, Brabantin herttuakunta, Espanjan Alankomaat
Kuollut 20. tammikuuta 1745 (47 vuotta)
München, Baijerin kuningaskunta
Hautapaikka Theatinerkirche, München
Puoliso Maria Amalia
Lapset Maria Antonia
Theresa Benedicta
Maksimilian III Joosef
Maria Anna Josepha
Maria Josepha
Koko nimi Karl Albrecht
Suku Wittelsbach
Isä Maksimilian II Emanuel
Äiti Theresa Kunigunda Sobieska
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Kaarle VII Albrekt (saks. Karl Albrecht); (6. elokuuta 1697 Bryssel, Brabantin herttuakunta, Espanjan Alankomaat – 20. tammikuuta 1745 München, Baijerin kuningaskunta) oli Baijerin vaaliruhtinas vuosina 1726–1741, Böömin kuningas vuosina 1741–1743 ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1742–1745.[1][2][3]

Suku ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baijerin prinssi Karl Albrecht, Joseph Vivien 1717–1719.

Karl Albrechtin vanhemmat olivat Baijerin vaaliruhtinas Maksimilian II Emanuel ja puolalainen prinsessa Theresa Kunigunda Sobieska (1676–1730), joka oli Puolan kuningas Juhana III Sobieskin ja ranskalaisen hovinaisen, Marie Casimire Louise de La Grange d'Arquien'in (1641–1716) nuorin tytär.

Karl Albrecht oli vanhin poika ja hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista viisi eli aikuiseksi asti. Kaksi hänen nuoremmista veljistään ryhtyi kirkon palvelukseen: Kölnin arkkipiispa Klemens August (1700–1761) oli Hildesheimin ruhtinaspiispa, ja Paderbornin piispa sekä kardinaali Johan Theodore (1703–1763) oli Regensburgin ruhtinaspiispa, Freisingin piispa ja Liègen piispa. Kolmas veli keisarillinen kenttämarsalkka Ferdinand Maria Innocenz (1699–1738) ryhtyi sotilasuralle. Vanhemmasta sisaresta Maria Anna Karolinesta (1696–1750) tuli nunna.

Hänen perheensä jakautui poliittisesti Espanjan perimyssodan aikana, ja hän vietti useita vuosia kotiarestissa Itävallassa. Kuninkaallinen perhe oli lähtenyt Brysselistä ja palannut Müncheniin vuonna 1701. Hänen isänsä Maksimilian Emanuel pakeni Espanjan Alankomaihin hävittyään joukkoineen Blenheimin taistelun elokuussa 1704, ja Kaarle sekä hänen sisaruksensa jäivät sijaishallitsijana toimivan äitinsä, vaaliruhtinatar Theresa Kunigundan luokse Müncheniin.

Toukokuussa 1705 Venetsian tasavallassa oleskelun jälkeen Itävallan viranomaiset kieltäytyivät sallimasta vaaliruhtinatar Theresa Kunigundan paluuta Baijeriin ja pakottivat tämän maanpakoon, joka kesti kymmenen vuotta. Isä Maksimilian Emanuel lähti myös maanpakoon Compiègneen, sen jälkeen kun hänelle 29. huhtikuuta 1706 määrättiin keisarillinen interdikti, koska hän oli ollut häviäjien puolella Ramilliesin taistelussa muutama päivä aikaisemmin.[4]

Hänen nuoruuttaan leimasi Espanjan perimyssota; Höchstädtin taistelun tappion vuonna 1704 seurauksena Baijeri menetettiin Itävallalle, ja kruununprinssi varttui Itävallan vankeudessa.[5] Perhe saatiin kokoon vasta vuonna 1715 rauhansopimuksen jälkeen. Saatuaan jesuiitta kasvatuksen Itävallassa ja saavutettuaan täysi-ikäisyyden elokuussa 1715 Karl teki opintomatkan Italiaan ja Ranskaan 3. joulukuuta 1715 – 24. elokuuta 1716. Vuonna 1717 hän palveli Baijerin apujoukoissa Itävallan ja Turkin sodassa Savoijin prinssi Eugenin joukkoineen suorittamassa Belgradin takaisinvaltauksessa.[6][7][5]

Isänsä tavoin Karl Albrechtilla oli vain yksi suuri tavoite: nostaa Baijeri suurvallaksi. Ulkopolitiikka ja ylellinen hovielämäntapa hallitsivat siksi hänen toimintaansa, kun taas sisäiset uudistukset, taloudelliset näkökohdat ja yhteiskunnallinen vastuu laiminlyötiin täysin. Isänsä barokkihenkisestä luonteesta poiketen häntä pidetään tyypillisenä rokokoo-ruhtinaana: eleganttina, viehättävänä kavaljeerina, vaikutuksille alttiina, jo nuoresta rakkaussuhteita harrastaneena, kuvataiteen ja musiikin suojelijana sekä intohimoisena metsästyksen ystävänä.[5]

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amalienburgin metsästyslinna Nymphenburgin linnan puistossa Münchenissä, François de Cuvilliés vanhempi 1734–1739.

Baijerin kruununprinssi tapasi tulevan puolisonsa Maria Amalian vuonna 1717, vieraillessaan Wienissä osallistuakseen Belgradin piiritykseen. Hän käytti aikaa kaupungissa tutustuakseen keisarilliseen perheeseen, koska halusi avioitua Habsburg-sukuun dynastisista ja taloudellisista syistä. He tapasivat toisen kerran vuonna 1718. Karl Albrecht pyysi alun perin vanhemman sisaren Maria Josefinan kättä, mutta tämä oli jo kihloissa.

Karl Albrecht avioitui vuonna 1722 Itävallan arkkiherttuatar Maria Amalian kanssa, joka oli keisari Joosef I:n[2] ja Braunschweig-Lüneburgin prinsessa Wilhelmina Amalian (1673–1742) nuorempi tytär.

Tunnustettuaan vuonna 1713 laaditun pragmaattisen sanktion ja luovuttuaan oikeudestaan Itävallan ​​valtaistuimeen,[2] Maria Amalia avioitui Karl Albrechtin kanssa 5. lokakuuta 1722 Wienissä. Häissä esitettiin Tomaso Albinonin ooppera I veri amici, "Tosiystävät",[8] mutta Wienissä häitä ei vietetty yhtä suurellisesti kuin Münchenissä, jossa hääjuhlat kestivät 17. lokakuuta lähtien aina 4. marraskuuta saakka.

Esi-isien muotokuvien galleria (Ahnengallerie), hoviarkkitehti Joseph Effner 1726–1731. Katto stukkotaiteilija Johann Baptist Zimmermann 1728–1730, seinäpaneelit Wenzeslaus Miroffsky 1729–1730. Residenz-palatsi, München.
Kaarle VII haarniskoituna, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari.

Pariskunta asui Nymphenburgin linnassa Münchenissä ja heille syntyi avioliiton aikana seitsemän lasta, joista neljä eli aikuisiksi. Vuonna 1734 Karl Albrecht nimesi Nymphenburgin palatsipuistossa sijaitsevan Amalienburgin metsästyslinnan puolisonsa mukaan.[9] Heidän suhdettaan kuvattiin kohtalaisen onnelliseksi aviomiehen uskottomuudesta ja aviottomista lapsista huolimatta, koska heillä oli samankaltainen ​​persoonallisuus ja samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Molemmat nauttivat hovielämästä, loistosta ja juhlista, ja he tekivät yhdessä Baijerin hovista kulttuurikeskuksen.[9]

Hän rakennutti Münchenin Residenz-palatsiin loisteliaan rokokoohuonesarjan, jonka suunnitteli arkkitehti François de Cuvilliés 1730-luvulla. Huoneiden tuli ilmentää sisustuksellaan nimenomaan sitä, kuinka pitkän Karl Albrechtiin johtavan sukupolvien ketjun Wittelsbach-suku muodosti ja kuinka suvussa oli ennenkin ollut keisareita.[3]

Kruununtavoittelu ja keisari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellinen keisari Kaarle VI oli säätänyt pragmaattisen sanktion taatakseen tyttärensä Maria Teresian kruununperimyksen. Karl Albrecht oli keisari Joosef I:n vävy ja vaati Habsburgien maita itselleen Kaarle VI:n kuoltua. Hän liittoutui Ranskan ja Espanjan kanssa Itävaltaa vastaan ja aloitti näin Itävallan kruununperimyssodan. Karl Albrecht aikoi hyökätä Wieniin, mutta ranskalaiset liittolaiset valloittivatkin Böömin, ja niin hänet kruunattiin ensin Böömin kuninkaaksi ja puoliso Maria Amalia Böömin kuningattareksi, kuukautta myöhemmin roomalaisten kuninkaaksi ja helmikuussa 1742 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi Frankfurtissa vaaliruhtinaiden äänestyksen jälkeen. Samalla kruunattiin myös puoliso vaaliruhtinatar Maria Amalia keisarinnaksi.[2] Tämä oli ensimmäinen kerta sitten 1300-luvun kun Wittelsbach-suku sai itselleen keisarillisen kruunun.[3]

Pian kruunauksen jälkeen itävaltalaiset valtasivat jälleen tärkeitä osia Kaarlen maista, ja sota jatkui. Hän valtasi Münchenin takaisin lokakuussa 1744 ja palasi kaupunkiin kihdin ja sotaväsymyksen runtelemana. Kolme kuukautta myöhemmin hän kuoli 47-vuotiaana 20. tammikuuta 1745 ja hänet haudattiin Münchenin Theatiner-kirkkoon.[2]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karl Albrechtin kuoltua Maria Teresia sai miehensä Frans I:n kruunatuksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi ja alkoi nimittää itseään ”Rooman keisarinnaksi”, vaikkei häntä koskaan sellaiseksi kruunattu. Baijerin vaaliruhtinaaksi tuli Karl Albrechtin poika Maksimilian III Joosef, joka teki äitinsä Maria Amalian vaikutuksella rauhan Maria Teresian kanssa ja luopui vaatimuksista Habsburgien maihin tai keisariuteen.

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolisonsa Maria Amalian kanssa Kaarle VII:llä oli seitsemän lasta, joista neljä eli aikuisiksi:[9][5]

  • Maksimiliana Maria (12. huhtikuuta 1723), kuoli vuorokauden ikäisenä
  • Maria Antonia Walburgis Symphorosa (1724–1780), Saksin vaaliruhtinatar ja säveltäjä, avioitui vuonna 1747 serkkunsa Fredrik Kristianin kanssa. Heille syntyi yhdeksän lasta.
  • Teresa Benedicta Maria (1725–1743), kuoli 17-vuotiaana joko isorokkoon tai vesirokkoon
  • Maksimilian III Joosef (1727–1777) Baijerin vaaliruhtinas, avioitui vuonna 1747 August III:n ja Maria Josefinan tyttären, serkkunsa Saksin prinsessa Maria Anna Sofian (1728–1797) kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä
  • Josef Ludvig Leopold (25. elokuuta 1728 – 2. joulukuuta 1733), kuoli viisivuotiaana
  • Maria Anna Josefa (1734–1776), avioitui vuonna 1755 Ludwig Georgin, Baden-Badenin maakreivin (1702–1761) kanssa, joka oli yli 30 vuotta vanhempi, heillä ei ollut jälkeläisiä
  • Maria Josefa Antonia (1739–1767), avioitui vuonna 1765 pikkuserkkunsa keisari Joosef II:n kanssa, avioliitto epäonnistui eikä heillä ollut jälkeläisiä. Maria Josefina kuoli 28-vuotiaana isorokkoon.

Lisäksi Kaarle VII:llä oli kaksi aviotonta lasta suhteesta hovinainen, kreivitär Sofie Karoline von Ingenheimin (1704–1749) kanssa:[5]

  • Maria Josepha, naimisissa vuodesta 1736 isänsä velipuolen Emmanuel-François-Joseph Comte de Bavièren (1695–1747) kanssa[5]
  • Frans Ludwig, Holnsteinin kreivi (1723–1780), avioitui Anna Marie zu Löwenfeldin (1735–1783), Kölnin vaaliruhtinaspiispa, Klemens August von Bayernin tyttären kanssa. Heillä oli jälkeläisiä: Maksimilian Joosef, Holnsteinin kreivi, avioitui Hohenlohe-Waldenburg-Schillingsfürstin prinsessa Maria Josefinan (1774–1824), prinssi Karl Albecht II:n tyttären kanssa.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Karl Albrecht (1697–1745) (Arkistoitu – Internet Archive) Nordost Kultur
  2. 1 2 3 4 5 Charles VII | King of Germany, Bohemia & Italy | Britannica www.britannica.com. 2.8.2024. Viitattu 10.9.2024. (englanniksi)
  3. 1 2 3 Quaeitzch, Christian; editor Forchel, Claudia: Karl Albrecht: Reaching for the Crown. Teoksessa: The Munich Residence. Official Guide. Revised edition. 1st edition of the new version. s. 131. Bayerische Schlösserverwaltung der staatlichen Schlösser, Gärten und Seen, Munich, 2024. ISBN 978-3-941637-87-0
  4. ↑ Hüttl, Ludwig: "Max Emanuel. Der Blaue Kurfürst 1679–1726. Eine politische Biographie"[vanhentunut linkki]. (sivuston osoite ei toimi)
  5. 1 2 3 4 5 6 7 Deutsche Biographie: Karl VII. - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Bayerische Staatsbibliothek. Viitattu 21.10.2026. (saksaksi)
  6. ↑ Kägler, Britta: "Weibliche Regentschaft in Krisenzeiten. Zur Interimsregierung der bayerischen Kurfürstin Therese Kunigunde (1704/05)". Zeitenblicke, 30.6.2009
  7. ↑ Greipl, Egon Johannes: Karl Albrekt, Der zweite wittelbachnische Kaiser. Teoksessa: Die Herrscher Bayerns: 25 historische Portraits von Tassilo III. bis Ludwig III. C. H. Beck, 2006. ss. 250–. ISBN 978-3-406-54468-2.
  8. ↑ Selfridge-Field, Eleanor: A new chronology of Venetian opera and related genres, 1660-1760, s. 367
  9. 1 2 3 Schmid, Alois: ”Maria Amalia”, Neue Deutsche Biographie, s. 175-176. Historische Kommission München, 1990. Teoksen verkkoversio Viitattu 15.4.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle VII Wikimedia Commonsissa


 Edeltäjä:
Kaarle VI		 Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1742–1745		 Seuraaja:
Frans I
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarle_VII_(keisari)&oldid=24333177”