Siirry sisältöön

Irlanninterrieri

Wikipediasta
Irlanninterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa  Irlanti
Määrä Suomessa rekisteröity 1 483[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö Metsästyskoira
Nykyinen käyttö Seurakoira, vahtikoira ja metsästyskoira
Elinikä keskimäärin 12 vuotta[2]
Muita nimityksiä Irish Terrier, Brocaire Galelach, Brocaire Rua, Irischer Terrier, terrier irlandais, terrier irlandés, iiri terjer, irski
FCI-luokitus ryhmä 3 Terrierit
alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit
#139
Ulkonäkö
Paino noin 12 kg[3]
Säkäkorkeus 45,5 cm[3]
Väritys Punainen, vehnän- tai kellanpunainen

Irlanninterrieri (iiriksi Brocaire Gaelach, engl. Irish Terrier) on karkeaturkkinen terrieri. Se kuuluu vanhimpiin terrierirotuihin.[3]

Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi irlanninterrierin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.[4]

Irlanninterrierin tulee olla yleisvaikutelmaltaan eloisa ja jäntevä. Se on vankkarakenteinen olematta kuitenkaan kömpelö tai tanakka. Säkäkorkeus on keskimäärin 45,5 cm.[3]

Korvat ovat V:n muotoiset. Hännän tulisi olla iloisesti pystyssä. Perinteisesti häntä typistettiin, mutta nykyisin se on kiellettyä.[3]

Irlanninterrieri

Karvapeite on laadultaan tiivistä ja jäykkää ja karheaa. Pidempää karvaa sallitaan ainoastaan niukassa parrassa, joka on rodulle tyypillinen. Väriltään irlanninterrierit ovat yksivärisiä: punaisia, vehnän- tai kellanpunaisia. Rinnassa on joskus valkoista väriä.[3]

Irlanninterrierit eivät yleensä ole rähisijä, mutta puolustavat itseään ja omiaan tarpeen tullen sisukkaasti. Se on monitoimikoira, joka osallistuu halukkaasti kaikenlaiseen toimintaan. Irlanninterrierin kanssa voi ulkoilun lisäksi harrastaa erilaisia koiraharrastuslajeja. Irlanninterrieri toimii myös itsenäisesti ja tutustuu helposti uusiin koiriin ja ihmisiin. Se on aktiivinen koko ikänsä.[5]

Irlanninterrieri saattaa olla vanhin neljästä irlantilaisista terrieriroduista. Ennen 1880-lukua irlanninterrierin väritys ei ollut vielä vakiintunut, mutta 1900-luvun alkaessa kaikilla irlanninterriereillä oli punainen karvapeite. Irlanninterrierien maine pelottomina koirina kasvoi ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin niitä käytettiin viestikoirina rintamasodassa.[3]

Irlanninterrieri elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä sydänsairaudet.[2] Irlanninterrierin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa virtsakivet, dilatoiva kardiomyopatia, muutamat silmäsairaudet, atopia ja allergiat.[6]

Rrodussa maailmanlaajuisesti esiintyvä ja tunnustettu perinnöllinen sairaus on kystiinivirtsakivet. Kystinuriassa kystiini-aminohappo ei imeydy normaalisti takaisin elimistöön munuaistiehyeistä, vaan kertyy virtsaan, joka johtaa lopulta virtsakiteiden ja -kivien muodostumiseen ja toistuviin virtsarakon tulehduksiin.[6]

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja PHTVL/PHPV:tä.[7]

Rodussa tiedetään esiintyvän myös sydänsairauksia, kuten dilatoivaa kardiomyopatiaa. Dilatoiva kardiomyopatia on sydänlihaksen sairaus, jossa sydämen vasen kammio laajenee ja sen pumppauskyky heikkenee. Sairaus saattaa johtaa sydämen vajaatoimintaan ja sitä myöten koiran menehtymiseen jo melko nuorella iällä.[6]

Rodulla esiintyy jonkun verran furunkuloosia, atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä.[6] Kahdessa jälkimmäisessä elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.[8]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Irlanninterrierit ovat yksi sisäsiittoisimmista koiraroduista. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Irlanninterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 45 %.[9][10]

  1. KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 17.8.2019)
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  3. 1 2 3 4 5 6 7 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.4.2026.
  4. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  5. Rotuesittely Suomen Irlanninterrierit ry. Viitattu 20.4.2026.
  6. 1 2 3 4 Jalostuksen tavoiteohjelma 2025-2029 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.4.2026.
  7. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  8. Nina Mahlanen: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  9. Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  10. Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 16.4.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]